...But why doesn't it feel good at all?
Eli niinkuin otsikosta näkyy, mun visa hyväksyttiin tasan viikko sitten ja heti seuraavana päivänä se saapuikin postista. Eli nyt mulla on kaikki, viisumi, dollarit, matkalaukku, tuliaiset, eli ei tartteis kun vaan pakata ja lähtee koneeseen, mutta millon? ja minne? pääsenkö sittenkään ollenkaan lähtemään? Tässähän näitä kysymyksiä riittää mihin ei vaan mistään saa vastauksia, saa vaan epävarmoja arvailuja ja se on vaan niin kamalaa! Ja vähän pinnallisempi kysymys heti noiden takana on, onko paikassa johon ehkä menen alkanu jo koulu, pääsenkö esim. sinne expon Soft-landing campille ollenkaan. No ehkä ne vastaukset tulee sitten kun ovat tullakseen, tää vaan raastaa hermoja iha hirveesti.
Ja tätä pahentaa vielä, että kaikki muut kaverit on kouluissa ja mä oon kotona enkä keksi enää oikeen mitään tekemistä niin oon vaan tosi hermostunut, ja siihen vielä lisättynä mun unirytmi, jonka oon kiitos melkein koko kesän riittäneiden iltavuorojen vuoksi saanut siirrettyä jenkkiaikaan, eli mä käyn nukkumaan tossa 4-5 maissa ja heräilen iltapäivällä. Tietty vois vaan laittaa kellon aikaseen soimaan ja lompsia chillailemaan koululle.. Joo sen taidan vaikka maanantaina tehdäkkin!
Sitten vähän toisiin asioihin eli tuliaisiin. Varsinaisia tuliaisina mulla on nyt Tatu ja Patu, vai Patu ja Tatu? :D suomikirja englanniksi ja sellanen ''normaali'' Finland-kirja myös englanniks. Näiden lisäksi on myös erikseen Lahdesta kertova pieni tavallaan ''kirjanen'' ja vielä lopuks marimekolta sellanen purkki ja patalaput. Ja kentältä ostan suklaata ja salmiakkia noiden kylkeen. Mukaan lähti myös pikkusälää, pentakilta? pari sellasta pikkuporojutskaa ja sellainen pien poropyyhe. Ja Lahdesta kun ei löytynyt niin pitää toivoa, että kentällä on joku suomimyymälä mistä voi ostaa suomi avaimenperää ynnämuuta sellasta sitä varten, kun tulevilla kavereilla joita toivottavasti tulen saamaan, on esimerkiksi synttärit. Ja huomatkaa myöhäinen kirjotusaika, niin ei oo kuvia tuliaisista vielä, mutta voisin huomenna niistä kuvan tänne heittää.
Ja te ketkä urhoollisesti mun blogiani luette niin ootte varmaan huomanneet, että mulla on tapana yrittää joka postaukseen siihen hetkeen sopiva biisi, joten...
Tän hetkistä fiilistä kuvais varmaankin parhaiten tää biisi :
Tsemppiä Ola! Tampereella yksi porukka pitää sulle lujaa peukkuja pystyssä. Tunnelmasi ovat turhankin tuttuja. Ollaan hengessä mukana.
VastaaPoistat. Aino & knit