kyllästystä ja ahdistusta

Otsikko varmaan kertoo jo sen verran, että jos ei halua lukea vitutuksen aiheuttamaa valitustekstiä, kannattaa skipata tää päivitys. Eli aloitetaan sillä, että on tosi, tosi tylsää. Ei mulla ole oikeastaan muuta rutiinia kuin toi urheilu, sitten tulee vain oltua tässä kotosalla, ellei yhtäkkiä tule jotakin kivaa tekemistä, kuten eilen kun kävin kaupungissa kaveria näkemässä. Viikonloppu oli myös mukava, kun parit kaverit pitivät pippalot, niin niissä tuli chillailtuu ja rento meininki oli, mutta heti kun viikko alkoi niin tämä tylsyys ahdistus ja hermostuneisuus alkoi, ja samantien alkoi tahaton miettiminen siitä, että miks just mä en oo saanut perhetietoja vielä ja mistä se johtuu. Tiedän kyllä, että tolla tyylillä kiduttaa vaan itseensä ja koitan kyllä vähentää sitä, mutta välillä vain pakosta jo alkaa ainakin hetkeksi miettimään tota, mutta heti kun saa jotain tekemistä, se loppuu.  

Koko idea näinkin turhan valitustekstin kirjoitukselle syntyi tänään vain siitä syystä, että tästä paskemmaksi päivä ei enää voi muuttua. Exploriukselta sanottiin viime viikon lopussa, että jos keskiviikkona ei vielä ole perhettä niin muhun otetaan henk. kohtasesti yhteyttä ja kerrotaan miten tästä aletaan toimia eteenpäin, mutta sen sijaan kukaan ei ole soittanut mulle, eikä edes lähettänyt sähköpostia paitsi äiti, joka soitti, että explorius vastasi hänen lähettämäänsä sähköpostiin, jossa sanottiin, että Yhdysvaltojen viranomaiset ovat antaneet perheiden/koulupaikkojen normaalille haulle viikon lisäaikaa Irene-myrskyn takia... Voi tietysti olla, etteivät ole mulle soittaneet sen takia, että vastasivat jo äitille tuohon sähköpostiin, joka melkeinpä kertoo kaiken minkä he minullekkin olisivat sanoneet, olisi vain ollut mukava jos he olisivat itse soittaneet, tai lähettäneet myös minulle sitä sähköpostia, eikä vain äitille, koska loppupelissä MINÄHÄN tässä lähdössä olen...  Ei mulla muuta kuin, että kärsivällisyys alkaa jo oikeasti olemaan, sen kuuluisan viimeisen niitin varassa, mutta eihän sille minkään mahda..

...PLEASE, PLEASE GIVE ME MY HOST FAMILY INFORMATION, THANK YOU!!!

Congratulations, your visa has been approved...

...But why doesn't it feel good at all?

Eli niinkuin otsikosta näkyy, mun visa hyväksyttiin tasan viikko sitten ja heti seuraavana päivänä se saapuikin postista. Eli nyt mulla on kaikki, viisumi, dollarit, matkalaukku, tuliaiset, eli ei tartteis kun vaan pakata ja lähtee koneeseen, mutta millon? ja minne? pääsenkö sittenkään ollenkaan lähtemään? Tässähän näitä kysymyksiä riittää mihin ei vaan mistään saa vastauksia, saa vaan epävarmoja arvailuja ja se on vaan niin kamalaa! Ja vähän pinnallisempi kysymys heti noiden takana on, onko paikassa johon ehkä menen alkanu jo koulu, pääsenkö esim. sinne expon Soft-landing campille ollenkaan. No ehkä ne vastaukset tulee sitten kun ovat tullakseen, tää vaan raastaa hermoja iha hirveesti.
Ja tätä pahentaa vielä, että kaikki muut kaverit on kouluissa ja mä oon kotona enkä keksi enää oikeen mitään tekemistä niin oon vaan tosi hermostunut, ja siihen vielä lisättynä mun unirytmi, jonka oon kiitos melkein koko kesän riittäneiden iltavuorojen vuoksi saanut siirrettyä jenkkiaikaan, eli mä käyn nukkumaan tossa 4-5 maissa ja heräilen iltapäivällä. Tietty vois vaan laittaa kellon aikaseen soimaan ja lompsia chillailemaan koululle.. Joo sen taidan vaikka maanantaina tehdäkkin!

Sitten vähän toisiin asioihin eli tuliaisiin. Varsinaisia tuliaisina mulla on nyt Tatu ja Patu, vai Patu ja Tatu? :D suomikirja englanniksi ja sellanen ''normaali'' Finland-kirja myös englanniks. Näiden lisäksi on myös erikseen Lahdesta kertova pieni tavallaan ''kirjanen'' ja vielä lopuks marimekolta sellanen purkki ja patalaput. Ja kentältä ostan suklaata ja salmiakkia noiden kylkeen. Mukaan lähti myös pikkusälää, pentakilta? pari sellasta pikkuporojutskaa ja sellainen pien poropyyhe. Ja Lahdesta kun ei löytynyt niin pitää toivoa, että kentällä on joku suomimyymälä mistä voi ostaa suomi avaimenperää ynnämuuta sellasta sitä varten, kun tulevilla kavereilla joita toivottavasti tulen saamaan, on esimerkiksi synttärit. Ja huomatkaa myöhäinen kirjotusaika, niin ei oo kuvia tuliaisista vielä, mutta voisin huomenna niistä kuvan tänne heittää.

Ja te ketkä urhoollisesti mun blogiani luette niin ootte varmaan huomanneet, että mulla on tapana yrittää joka postaukseen siihen hetkeen sopiva biisi, joten...

Tän hetkistä fiilistä kuvais varmaankin parhaiten tää biisi :